Aruanne: eestlaste keelelised õigused Soomes (soome keeles)

Raportti kielilainsäädännön noudattamisesta vuonna 2012.

Viroa äidinkielenään puhuvat.

1. Yleistä

1.1 Vironkielisen väestön määrä ja koostumus

Tilastotietojen mukaan viroa äidinkielenä puhuvia asuu Suomessa vakituisesti noin 33000. Todellinen vironkielisten lukumäärä on suomalaisten ammattijärjestöjen esittämien arvioiden mukaan noin 2-3 kertaa suurempi, koska kaikki Suomessa työskentelevät virolaiset eivät ole rekisteröityneet vakituisesti Suomessa asuviksi. Arviomme mukaan vironkielisten todellinen lukumäärä Suomessa on tällä hetkellä jopa noin 100 000, josta ehkä 25 – 50 % asuu /työskentelee pääkaupunkiseudulla. Suomi on virolaisille samanlainen dominoiva lähiulkomaa kuin Ruotsi oli Suomelle 70-luvulla. Virolaisten määrä Suomessa vastaa noin 10 % Viron väkimäärästä mikä on sama prosenttiosuus kuin mitä 1970-luvulla muutti Suomesta Ruotsiin.

Virolaiset ovat Suomessa tyypillisesti työperäisiä maahanmuuttajia, ja heidän Suomeen muutto perustuu Euroopan Unionin työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteeseen. Virolaisten työntekijöiden työsuhde koostuu usein määräaikaisista työsopimuksista, monet työskentelevät ilman kirjallista sopimusta ja saattavat asua vuosiakin työnantajan järjestämässä yhteismajoituksessa.

Työsuhteiden määräaikaisuus estää usein vakituisen kotikuntamerkinnän saamisen. Maistraatti vaatii useimmiten nähtäväksi vakituisen työsopimuksen ehtona vakituisen kotikunnan myöntämiselle. Myös poliisin oleskeluoikeuden rekisteröinnistä perimä hinta on monille liian korkea, ottaen huomioon sen että he ovat vasta muuttaneet Suomeen ja että he eivät koe saavansa rekisteröinnistä mitään hyötyä. Virolaiset ovat Suomeen muuttaessaan asennoituneet rahoittamaan elämänsä ansiotyöllään ja yleensä heillä on vain vähän tietoja suomalaisen yhteiskunnan heille tarjoamista etuisuuksista. Työssä käyvinä virolaiset jäävät usein myös kotouttamislain mukaisten palveluiden ulkopuolelle. Esimerkiksi mahdollisuus päästä ilmaiseksi suomen kielen kurssille tai muuhun työvoimapoliittiseen koulutukseen on tarkoitettu vain kokoaikatyöttömille. Työttömänä heillä kuitenkin puuttuisi oikeutus maassa oleskelulle, mikäli he eivät ole olleet Suomessa riittävän pitkään.

Virolaisten suomen kielen osaaminen on yleisesti luultua heikompi. Monilla suomen kielen osaamisen taso riittää lähinnä työpaikalla pärjäämiseen ja kaupassa asiointiin. Viranomaisasiointi ja oikeusnormien seuraaminen suomen kielellä aiheuttaa suurelle osalle vaikeuksia. Myös vironkielisten tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta jäävät monessa tapauksessa pinnalliseksi. Suomi tarkoittaa monille työntekijöille vain työpaikkaa, asuntoa ja lähi (viina)kauppaa. Mitään kulttuurista tai sivistyksellistä virikettä tai osallistumismahdollisuuksia Suomi ei työperäisille maahanmuuttajille tarjoa. Kotona seurataan virolaisia TV-kanavia ja luetaan Virossa ilmestyviä verkkolehtiä internetin välityksellä. Ainoa kontakti ns. viralliseen Suomeen on monilla verotoimisto. Tällainen tilanne saattaa helposti johtaa syrjäytymiseen. Vuonna 2011 olikin rikoksesta epäiltynä Viron kansalainen 9046 tapauksessa, mistä varkauksia oli 2658 ja rattijuopumuksia 1484. On myös huomioitava, että rattijuopumukset ovat lisääntyneet 25 % edelliseen vuoteen nähden. Toisaalta vironkielisten haluun sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan viittaa se, että vuonna 2012 kunnallisvaaleissa 66 ehdokkaan äidinkieli oli viro. Tämä osoittaa, että vironkielisten sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole itsestään selvyys ja vaatii jatkosta nykyistä enemmän huomiota.

1.2 Vironkielinen järjestötoiminta Suomessa

Suomessa toimii vironkielisiä yhdistyksiä joillakin paikkakunnilla kuten Tampere, Turku ja Lahti. Lapin virolaisten yhdistys toimii rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Pääkaupunkiseudulla aktiivinen vironkielinen järjestötoiminta puuttuu. Virolaisten heikkoa järjestäytymisastetta selittää se, että suurin osa virolaisista on aktiivisesti mukana työelämässä ja ihmisillä ei ole aikaa vapaaehtoistoimintaan. Puuttuu myös sellainen media, joka tavoittaisi kaikki viroa puhuvat. Väestörekisterikään ei luovuta osoitetietoja etnisille yhdistyksille, joten yhdistyksien on vaikea tavoittaa kuderyhmäänsä.

Yhdistyksien toiminta on pääasiassa joulu, äitienpäivä, itsenäisyyspäivä yms. perinteitä ylläpitävien tilaisuuksien järjestämistä. Tällainen toiminta palvelee vironkielisten keskinäistä verkostoitumista. Jotkut yhdistykset saavat kunnilta toiminta-avustuksia, jonka suuruusluokkaa on tyypillisesti enintään 500 euroa vuodessa. Omia toimitiloja tai palkattuja työntekijöitä vironkielisillä yhdistyksillä ei ole.

Helsingissä toimi vironkielinen kuoro Siller, joka on itsenäinen kuoroyhdistys (www.siller.fi).

14.9.2012 aloitti Helsingissä toimintansa yksityinen kaksikielinen päiväkoti Anni, jonka toiminta on viron- ja suomenkielistä (www.annilastentarha.fi).

Valtakunnallinen vironkielisten yhdistysten yhteistyöjärjestö Suomen virolaisten liitto ry on pyrkinyt tukemaan paikallisten yhdistyksien perustamista ja toimintaa. Liitto on julkaissut Suomen ainoata painettua vironkielistä aikakauslehteä Binokkel. Lehden julkaiseminen on perustunut vapaaehtoistoimintaan. Lehden ilmestyminen on kuitenkin toistaiseksi pysähdyksissä rahoituksen puutteen vuoksi. Suomessa kuitenkin puuttuu tällä hetkellä järjestelmä, jolla tuettaisiin vähemmistökielisten lehtien julkaisemista.

Suomessa toimii suomenkielisiä Viro-ystävyysseuroja ja niiden kattojärjestöjä kuten Tuglas-seura ja Suomen Viro-yhdistysten liitto. Nämä suomenkieliset järjestöt saavat valtionapuja – toisin kuin vironkielisten järjestöt. Suomenkielisten Viro-ystävyysjärjestöjen toiminta on suunnattu suomenkielisille. Suomenkieliset ystävyysjärjestöt ylläpitävät myös Helsingissä toimivaa Viro-keskusta Eesti Maja (www.eestimaja.fi), jossa toimivat Tuglas-seura, SVYL ja Viron Suomen-instituutti.

1.3 Viron kielen huomioiminen viranomaisten toiminnassa

Myönteisenä asiana on kuitenkin todettava, että vähemmistövaltuutetun toimiston Internet-sivuun on saatu – monien huomautuksien tuloksena – myös vironkielinen versio ja että viron kielellä on saatavissa sama tietosisältö kuin esimerkiksi venäjäksi. Muiden viranomaisten Internet-sivustoista tätä ei voida sanoa eli mikäli vironkielistä sisältöä ylipäänsä löytyy, sen informaatiosisältö on melko satunnaista ja riittämätöntä. Myös KELA on vuonna 2012 käännättänyt muutaman esitteen viron kielelle, esitteet on ladattavissa KELAN sivuilta.

Ammattijärjestöistä Auto- ja kuljetusalan AKT ry (www.akt.fi) Internet-sivuilla on tietoja mm. järjestön tarjoamista jäseneduista, mutta esimerkiksi alakohtaisia työehtosopimuksia ei löydy viron kielellä.

Joissakin kunnissa kuten Tampereen kaupunki toimii maahanmuuttajille tarkoitettu omakielinen neuvontapiste, johon on saatu rahoitusta EU:lta. Tampereen neuvontapisteessä viron kielellä palvellaan tiistaisin klo 14 – 16. Silloin suurin osa vironkielisistä on tosin töissä. Helsingin kaupungin infopiste (http://www.virka.fi/) palvelee 8 muulla kielellä paitsi viroksi. Samoin esimerkiksi Vantaan maahanmuuttajien neuvonta palvelee muilla kielillä paitsi viroksi. Viranomaisten käsityksen mukaan vironkieliset eivät ole innokkaita käyttämään neuvontapalveluita.

Viranomaisten on vaikea käsittää, että Suomessa on olemassa työperäisiä maahanmuuttajia, joiden on pakko olla työaikana työpaikalla ansaitakseen elantonsa. Työelämässä olevat vironkieliset lienevät vaikeimmin tavoitettavissa oleva ryhmä, jonka tarve saada informaatiota on jopa suurempi kuin esimerkiksi pakolaistaustaisilla maahanmuuttajaryhmillä. Viimeksi mainitut saapuvat Suomeen suoraan sosiaalitoimiston huostaan, jolloin he oppivat asioimaan suomalaisten viranomaisten kanssa heti maahantulovaiheesta alkaen. Virolaiset tulevat Suomeen yleensä suoraan töihin ja ainoa viranomainen joka heistä on kiinnostunut on verotoimisto. Seuraava kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan on usein lasten päivähoitopaikka, jonka henkilökunnalta saadaan kielimuurin yli ja lasten toimiessa tulkkina opastusta esimerkiksi siihen, miten varataan Suomessa hammaslääkäriaika.

2 Viron kieli julkishallinnossa ja viranomaishallinnossa

2.1Asiointikieli ja mahdollisuus käyttää tulkkia

Asioinnissa viranomaisten kanssa viron kieltä ei ole mahdollista käyttää. Lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden asioida viranomaisissa tulkin välityksellä. Seuraavassa tarkastelen, miten eri laeissa huomioitu tulkkaustarve toteutuu vironkielisten asiakkaiden osalta konkreettisesti.

2.2 Esitutkintalaki

Esitutkintalaki 37 § 3 momentin mukaan: Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä kuultavalla on esitutkinnassa oikeus maksuttomaan tulkkiin, jollei esitutkintaviranomainen itse huolehdi tulkkauksesta. Viranomaisen on viran puolesta huolehdittava tulkkaustarpeen täyttämisestä.

Ottaen huomioon, että lähes 10 000 tapauksessa vuosittain rikoksesta epäilty on osoittautunut Viron kansalaiseksi, viron kielen tulkkauksesta on huolehdittu esitutkinnan aikana suhteellisen harvoin. Tosin, toteutuneiden tulkkauksien lukumäärää ei ole tiedossa, arvio perustuu poliisin asiakkailta saatuun palautteeseen. Joskus epäillylle on tarjottu tulkiksi toista poliisimiestä, jonka viron kielen osaaminen on heikkotasoista. Asiakkaan näkökulmasta myös tulkin puolueettomuus voi silloin tuntua kyseenalaiselta. Tulkkia ei ole usein tarjolla kohtuullisessa ajassa, jolloin epäilty saattaa itsekin mieluummin luopua oikeudesta tulkkaukseen. Virolaiset usein ymmärtävät suomen kieltä ainakin jonkin verran. Tästä syystä tulkkaustarvetta on vaikea arvioida etukäteen. Rikostutkinnassa ja oikeudellisissa asioissa riski tulla väärinymmärretyksi on kuitenkin suuri, kun ihminen sanoo sitä mitä hän osaa sanoa sen sijaan että sanoisi, mitä hän haluaa sanoa.

2.3 Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa

Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 6 a luku 2 § 3 mom. mukaan Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä vastaajalla sekä asianomistajalla syyttäjän ajamassa rikosasiassa on oikeus maksuttomaan tulkkaukseen rikosasian käsittelyssä. Tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava tulkkauksesta tai tulkin kutsumisesta. Mitä tulkkauksesta säädetään, soveltuu myös tuomion ja päätöksen käännökseen.

Käytännössä käräjäoikeuksien tuomioita ja päätöksiä ei ole lähes koskaan käännetty viron kielelle, vaikka vastaaja oli käyttänyt istunnossa tulkkia ja vaikka vastaaja tai asianosainen olisi nimenomaisesti pyytänyt saada tuomio käännettynä. Vastaajan tarve saada tuomio käännettynä on kuitenkin todellinen, sillä vastaajan tulee ymmärtää, mikä rangaistus hänelle on tuomittu ja millä perusteella. Tuomion kääntämättä jättäminen heikentää vastaajan oikeusturvaa, sillä hänen on vaikea päättää, aikooko hän käyttää valitusoikeuttaan.

2.4 Oikeusapulaki

Lain mukaan oikeusapu kattaa myös tarvittavat tulkkauskustannukset. Näin voidaan implisiittisesti katsoa, että vironkielisellä asiakkaalla olisi oikeus saada tulkkausapua oikeusaputoimistossakin. Joskus julkiset oikeusaputoimistot ovat huolehtineet tulkkauksesta, mikäli tulkin puute estää kommunikoinnin kokonaan. Usein vironkielinen asiakas pystyy kommunikoimaan suomen kielellä ainakin välttävästi. Oikeusaputoimistot ovat usein kieltäytyneet tilaamasta asiakkaalleen tulkkia, vedoten määrärahojen riittämättömyyteen. Tämä saattaa kuitenkin vaarantaa vironkielisen asiakkaan oikeusturvan, sillä kommunikoinnin hankaluuden takia jotkut asiat saattavat jäädä kertomatta tai tulla käsitetyksi väärin. Joissain tapauksessa siviiliasioissa käräjäoikeus on katsonut tulkkauksen kuitenkin välttämättömäksi vaikka oikeusaputoimisto ei ole tulkkauksesta huolehtinut. Tällöin käräjäoikeus on huolehtinut itse tulkin tilaamisesta istuntoon, vaikka laki ei oikeutta siihen siviiliasiassa velvoitakaan.

2.5 Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 5 § mukaan

Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.

Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen.

Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.

Sosiaalihuollon työntekijät ovat yleensä tietoisia velvollisuudesta tilata asiakastapaamiseen paikalle tulkki. Monessa tapauksessa asiakkaat ovat kokeneet hankaluuksia varata itselleen aikaa viranomaisen vastaanotolle. Tässä ei voi kuitenkaan kukaan myöskään avustaa. Kunnallisten tulkkikeskuksien asioimistulkeilta on jopa kielletty asiakkaan avustaminen ajanvarauksessa, koska se tulkitaan asioimiseksi asiakkaan puolesta.

Sosiaalihuollon asiakkaalle annettuja päätöksiä, muutoksenhakuohjeita tai hakemuslomakkeita sekä niiden täyttöohjeita ei ole käännetty viron kielelle, vaikka vastaanotolla olisi käytetty tulkkia.

3 Laeissa säädetty velvollisuus huomioida asiakkaan äidinkieli

3.1 Lastensuojelulaki

Lastensuojelulaki 4 § 3. mom. Kohdan 7 mukaan: Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelulaki 50 § säädetään lisäksi: Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta.

Huostaanottopäätöksissä lapsen äidinkieltä ei ole huomioitu yhdessäkään tietoomme tulleista tapauksista. Useissa tapauksissa viroa äidinkielenä puhuvalta lapselta on kielletty kaikki yhteydet viron kieleen ja virolaiseen kulttuuriin. Sijoituspaikoissa ei ole esimerkiksi mahdollista käyttää internetiä, lukea vironkielisiä kirjoja tai katsoa vironkielisiä televisiolähetyksiä. Tietoomme ei ole tullut tapauksia, jossa vironkieliselle huostaan otetulle lapselle olisi sijoituspaikassa tarjottu mahdollisuutta saada oman äidinkielen opetusta.

3.2 Päivähoito

Lasten päivähoidosta annetun asetuksen 1 a § mukaan ”Lasten päivähoidosta annetun lain 2 a §ssä

tarkoitettuihin kasvatustavoitteisiin kuuluu suomen- tai ruotsinkielisten, saamelaisten, romanien ja eri maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa.”

Toteuttamani pienen kyselytutkimuksen perusteella viimeksi mainitun asetuksen mukaisesta toiminnasta vironkielisten lasten oman kulttuurin tukemiseksi havainnot puuttuvat.

14.9.2012 aloitti Helsingissä toimintansa yksityinen kaksikielinen päiväkoti Anni, jonka toiminta on viron- ja suomenkielistä (www.annilastentarha.fi). Tämä yksittäinen poikkeus lukuun ottamatta asetuksessa määritellyt tavoitteet eivät ole yleisellä tasolla toteutuneet.

4. Kehittämistarpeet

Ottaen huomioon vironkielisen väestön lukumäärä Suomessa sekä erityisesti vironkielisten aktiivinen rooli työmarkkinoilla ja veronmaksajina, vironkielisille tulisi turvata samanlaiset osallistumismahdollisuudet suomalaisen yhteiskunnan elämään ja päätöksentekoon kuin esimerkiksi romaneilla tai saamenkielisillä. Parasta olisi, jos vironkielisillä olisi jokin valtakunnallinen edustuselin, jonka mielipidettä vironkielisiin liittyvissä asioissa voitaisiin huomioida. Myös säännöllisesti ilmestyvä vironkielinen mediajulkaisu olisi tarpeen, jotta yhteiskunnallinen mielipiteenmuodostus ja osallistumismahdollisuudet turvataan. Nämä vaativat resursseja, jolla voidaan palkata päätoimisesti toimivia henkilöitä. Valtionapujen jakojärjestelmää tulisi kehittää siten, että kaikkien kieliryhmien tarpeet tulisivat huomioon otetuksi. Tällä hetkellä näihin tarpeisiin ei ole vastattu ja vironkielinen julkaisutoiminta on pysähdyksissä rahoituksen puutteen vuoksi.

5. Tulevaisuus

Virolaisten muutto Suomeen on kasvanut 1990-luvulta saakka ja jatkuu tulevaisuudessakin Euroopan Unionin tavoitteiden mukaisesti. 1990 -luvun alussa Suomeen muuttaneiden virolaisten Suomessa syntyneet lapset ovat tulleet armeijaikään. Tulevatko he Suomessa syrjäytymään vai kehittyykö heistä suomenruotsalaisten kaltainen menestyvä, arvostettu ja oman arvonsa tunteva vähemmistö, riippuu paljonkin suomalaisen yhteiskunnan heihin kohdistamasta arvostuksesta ja huomiosta. Siitä, miten Suomessa huomioidaan vironkieliset ja viron kieli. Hyvä kansallinen itsetunto, oman äidinkielen ja oman vähemmistöasemansa arvostaminen takaa parhaat edellytykset sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja on hyödyksi kaikille. Virolaiset tulevat jatkossakin olemaan Suomessa nettomaksajia eli he maksavat enemmän veroja kuin mitä suomalainen yhteiskunta joutuu maksamaan virolaisille suunnatuista palveluista.